Tämän blogikirjoituksen tavoitteena on käsitellä haittaohjelman käsitettä ja esitellä yleisimpiä haittaohjelmatyyppejä. Haittaohjelma (malware) on ohjelmisto, joka vahingoittaa järjestelmääsi ja jonka tarkoituksena on hankkia, poistaa tai muokata tiedostoja tai tietoja luvattomiin tarkoituksiin. Virukset, madot, vakoiluohjelmat, troijalaiset, mainosohjelmat, takaovet ja bottiverkot ovat haittaohjelmien yleisimpiä muotoja. Virukset ovat tietokoneohjelmia, jotka suoritettaessa kiinnittyvät muihin tiedostoihin tai ohjelmiin sijoittamalla niihin omaa koodiaan. Virus monistaa itseään nopeasti, leviää mahdollisimman laajalle ja aiheuttaa tuhojaan.
Madot (worms) ovat toinen viruksia muistuttava haittaohjelmatyyppi. Toisin kuin virukset, madot eivät kuitenkaan tarvitse isäntätiedostoa selviytyäkseen. Madot pystyvät toimimaan itsenäisesti ja leviämään esimerkiksi verkon kautta tai sähköpostin liitetiedostona. Vuonna 2000 luotu ILOVEYOU-mato on eräs tunnetuimmista tietokonemadoista, ja se tartutti miljoonia Windows-tietokoneita. Sen aiheuttamien maailmanlaajuisten vahinkojen arvioitiin myöhemmin nousseen 5,5–8,7 miljardiin Yhdysvaltain dollariin, ja madon poistamisen arvioitiin maksaneen 10–15 miljardia dollaria. Kymmenessä päivässä raportoitiin yli 50 miljoonaa tartuntaa, ja arviolta kymmenen prosenttia kaikista maailman internetiin kytketyistä tietokoneista sai tartunnan. Mato levisi ”I Love You” -otsikoidulla sähköpostilla, jonka liitteenä ollut tekstitiedosto oli todellisuudessa haittaohjelma. Tiedoston avaaminen käynnisti hyökkäysketjun: mato kopioi itseään useisiin tiedostoihin ja kansioihin, käynnisti muita haittaohjelmia, korvasi tiedostoja ja lopuksi piiloutui. Se levisi varastamalla uhrin koneelta ja pikaviestimistä sähköpostiosoitteita ja lähettämällä itsensä automaattisesti kaikille osoitekirjan kontakteille. Mainosohjelmat (adware) puolestaan ovat hyvin yleisiä haittaohjelmia, joihin törmäämme arjessa. Niiden tarkoituksena on näyttää mainoksia ja kerätä käyttäjästä tietoa erityisesti markkinointitarkoituksiin. Joskus päästämme ne itse koneellemme klikkaamalla ”hyväksy” tai ”suostun” ja hyväksymällä verkkosivuston käyttöehdot.
Toinen yleinen haittaohjelma on troijalainen (trojan). Troijalaiset ovat haitallista koodia tai ohjelmistoja, jotka vaikuttavat laillisilta ohjelmilta, mutta tekevät taustalla jotain vahingollista, kuten kaappaavat tietokoneen hallinnan. Käyttäjän on itse hyväksyttävä troijalainen, minkä vuoksi sen on naamioiduttava toiseksi ohjelmaksi. Nimi juontaa juurensa muinaisten kreikkalaisten vihollisilleen lahjoittamasta Troijan hevosesta, ja ohjelma toimii täsmälleen samalla periaatteella. Vakoiluohjelmat (spyware) taas seuraavat käyttäjän toimintaa tarkkailemalla näyttöä, näppäimistön painalluksia ja verkkokameraa sekä välittämällä kerätyt tiedot ulkopuoliselle taholle. Ne tunkeutuvat laitteelle, varastavat arkaluonteisia tietoja tai verkonkäyttötietoja ja välittävät ne mainostajille, datayrityksille tai muille ulkopuolisille tahoille. Näppäinlukija (keylogger) on yleinen vakoiluohjelman muoto, joka tallentaa kaikki käyttäjän kirjoittamat viestit, tunnukset ja salasanat. Yksi tehokkaimmista ja vaikuttavimmista haittaohjelmatyypeistä on kiristyshaittaohjelma (ransomware). Sen tarkoituksena on ottaa arkaluonteiset tiedot, järjestelmä tms. panttivangiksi, kunnes niistä maksetaan lunnaat. Nämä hyökkäykset aiheuttavat yrityksille miljoonien dollarien tappioita. Asiantuntijoiden mukaan kiristyshaittaohjelmat lisääntyivät 400 prosentilla vuonna 2021. Ne vaarantavat myös arjen tärkeitä palveluja, kuten terveydenhuoltoa: esimerkiksi vuonna 2017 kiristyshaittaohjelma lamautti Englannin kansallisen terveydenhuoltopalvelun (NHS) järjestelmät ja aiheutti terveydenhuoltoon liittyvän kriisin. WannaCry on toinen tunnettu kiristyshyökkäys, joka aiheutti laajaa tuhoa ympäri maailmaa. Useimmiten haittaohjelmien tarkoituksena on varastaa, hyödyntää tai manipuloida arkaluonteisia tietoja, mutta toisinaan ne valjastavat laitteen laskentaresursseja, kuten suoritintehoa (CPU). Saastunutta laitetta kutsutaan botiksi (bot). Botteja ohjataan suorittamaan hyökkääjän määräämiä tehtäviä, ja useiden bottien muodostamaa verkkoa kutsutaan bottiverkoksi (botnet). Bitcoinin louhinta on hyvä esimerkki internetiin kytkettyjen bottiverkkojen käytöstä. Takaovet (backdoors) puolestaan ovat hyökkääjien keino varmistaa pääsy järjestelmään. Hyökkääjä tunkeutuu järjestelmään jotain haavoittuvuutta hyödyntäen ja asentaa sinne takaoven, jotta pääsy ja hallinta säilyvät. Takaovea voi pitää eräänlaisena tavanomaisen todennuksen tai salauksen ohituksena. Haittaohjelmat ovat varsin yleisiä tämän päivän verkottuneessa maailmassa, ja varomattomuus voi aiheuttaa monenlaisia ei-toivottuja seurauksia. Seuraavassa artikkelissa käymme läpi, mitä kannattaa tehdä ja mitä välttää.