Akateeminen maailma vastaan yksityinen sektori

Tässä artikkelissa vertailen työskentelyä yliopistomaailmassa ja yksityisellä sektorilla akateemisen tutkijan näkökulmasta. Koska oma taustani on tietotekniikan alalla, en voi yleistää havaintojani kaikille aloille, vaan vertailu on suunnattu erityisesti IT-ammattilaisille ja IT-alalle suuntaaville. Kerron ensin, miksi valitsin yliopistouran ja miksi työskentelen tutkijana edelleen. Arjessa en pidä saman rutiinin toistamisesta päivästä toiseen, vaan nautin erilaisten asioiden kokemisesta ja uuden luomisesta eri aloilla. Akateemisessa maailmassa tutkijat tarttuvat jatkuvasti uusiin haasteisiin ja pyrkivät luomaan uusia ratkaisuja. Siksi työssä on oltava aktiivinen, pidettävä osaaminen ajan tasalla ja seurattava oman tutkimusalan viimeisimpiä suuntauksia. Tämä on minulle yliopistomaailman houkuttelevin puoli. Toiseksi en pidä siitä, että joku muu on työnantajanani. Yliopistolla tutkijalla on vapaus päättää, mitä tekee, milloin tekee ja miten tekee. Olet oma pomosi, ja joustavuus on sinun käsissäsi. Tämä ei tarkoita, että tutkijat tekisivät vähemmän työtä – päinvastoin, työskentelen toisinaan keskellä yötä tai viikonloppuisin. Päätös siitä on kuitenkin omani eikä kenenkään muun sanelema. Kolmanneksi pidän opettamisesta, joka on erottamaton osa akateemista työtä. Uusien asioiden opettaminen opiskelijoille ja se, että näen heidän silmiensä syttyvän oivalluksesta, tuottaa minulle iloa ja tyydytystä. Lisäksi tutkijalla on aina mahdollisuus matkustaa eri kaupunkeihin ja maihin. Siihen tarjoavat tilaisuuksia esimerkiksi työpajat, kesäkoulut, konferenssit ja tutkijavierailut. Pidän liikkuvuudesta, ja sen ansiosta pääsen tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, paikkoihin ja ihmisiin. Samoin me saamme vieraita eri puolilta maailmaa, mikä antaa mahdollisuuden tavata oman tutkimusalueen uranuurtajia henkilökohtaisesti. Mikä jännittävä tilaisuus, eikö vain! Entä sitten akateemisen työn varjopuolet? Olen toiminut tutkijana noin kymmenen vuotta. Tänä aikana suoritin tohtorintutkinnon ja olen työskennellyt kolmessa eri yliopistossa useissa eri tehtävissä. Minulla on paljon ystäviä, jotka valmistuivat tietotekniikan insinööreiksi samaan aikaan kuin minä. Lähes kaikki heistä, jotka ovat työskennelleet yksityisellä sektorilla noin kymmenen vuotta, ovat nykyään minua rikkaampia :) He ansaitsevat kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin minä, vaikka heillä ei ole tohtorintutkintoa. Lisäksi akateemisessa maailmassa vakituisen paikan saaminen on lähes mahdotonta, erityisesti ulkomaalaisena. Et välttämättä osaa paikallista kieltä, ja vaikka oppisitkin sen, äidinkielenään sitä puhuvilla on aina etusija hakemissasi tehtävissä. Tätä tapahtuu toki myös yksityisellä sektorilla, mutta ero on siinä, että esimerkiksi Suomessa yliopistojen tutkijanpaikat ovat määräaikaisia ja kestävät tyypillisesti 2–4 vuotta. Tutkijan on haettava jatkuvasti apurahoja eri säätiöiltä, hankittava projektirahoitusta ja haettava uusia tehtäviä eri yliopistoista. Yksityisellä sektorilla työpaikan saaneella on sen sijaan mahdollisuus toistaiseksi voimassa olevaan, pitkäaikaiseen työsopimukseen. Tiivistetysti: vaikka palkkani ei ole suuri ja joudun säännöllisesti etsimään uutta rahoitusta ja työpaikkaa, rakastan jatkuvaa oppimista ja tiedon jakamista muille. Jos arvostat joustavuutta ja vapautta enemmän kuin suuria tuloja, akateeminen maailma voi olla sinulle täydellinen valinta ;) Kuten todettu, tämä vertailu on tehty akateemisen tutkijan näkökulmasta. Kuulisin mielelläni myös IT-alan yritysmaailmassa toimivien näkökulmia. Ehkä joku voi vakuuttaa minut siitä, että yksityiseltäkin sektorilta löytyy samanlaista vapautta ja joustavuutta – kuka tietää! Joka tapauksessa oma mottoni on: ole oma pomosi!